Pikselöityä mielenterveyttä

Hyvinvointiteknologia

Kun Eilan maailma alkaa pirstaloitumaan!

Lue tarina huolella ja ajatuksella, sekä käy tutustumassa linkkeihin. Tarinan lopussa on kaksi tehtävää. Ensimmäinen on kysely blogista ja toinen on pieni testi blogin aiheista. Noniin...sitten mennään! :) 

Kun Eilan maailma alkaa pirstaloitumaan!

Eila on 28-vuotias nainen, joka asuu aivan Tammerkosken sillan lähettyvillä. Hän oli pitkään töissä kirjanpitäjänä pienessä yrityksessä. Työpaikalla oli vuonna 2013 YT-neuvottelut, jotka aiheuttivat Eilalle paljon stressiä ja työkyvyn laskua. Yt-neuvotteluiden alla Eila alkoi oireilla muun muassa vetäytymällä sosiaalisista kontakteista, kärsimällä unettomuudesta. Näiden oireiden myötä Eila kärsi keskittymisvaikeuksista ja motivaation puutteesta. Hän jatkoi silti työssään, eikä kertonut olostaan kenellekään. Kesän lopussa vuonna 2017 yritys hakeutui konkurssiin. Eila menetti työpaikkansa ja tämän myötä oireet pahenivat ja stressi lisääntyi. 

Hän kohtasi myös taloudellisia ongelmia, josta heräsi trauma lapsuudesta. Eilan lapsuudessa heidän perheellä oli taloudellisia ongelmia ja hänen äitinsä Liisa oli pitkäaikaisesti työtön laman aikaan. Isä menetti myös työpaikkansa, jonka seurauksena alkoholisoitui ja siitä syystä rupesi väkivaltaiseksi Eilan äitiä kohtaan. Eila ei ollut pitänyt yhteyttä kehenkään pariin kuukauteen. Tästä syystä Eilan Äiti tuli käymään. 

Äiti asuu Oulussa ja huolestui Eilasta sillä he olivat ennen puhuneet viikottain puhelimessa. Kun äiti saapui, hän näki ensimmäisenä kissan leluja. Se herätti epäilyksiä, sillä Eila oli allerginen kissoille. Puhuessaan Eilan kanssa hän kiinnittää huomiota asioiden sekavuuteen ja puheessa esiintyviin päättömiin asioihin. Eila kertoo äidilleen, että kissa Miu, on hieman sairas ja hän haluaisi viedä sen lääkäriin. Eila jopa esittelee kissaa äidilleen. Äiti huolestuu niin paljon, että houkuttelee Eilan lähtemään viemään "kissaa lääkäriin", eli oikeasti Eilaa Acutaan. Acutassa lääkäri huomaa samoja asioita kuin äiti ja ymmärtää hyvin hänen huolen. Lääkäri ja äiti päättävät yhdessä, että Eila tarvitsee kipeästi hoitoa. Eila tarjoaa lääkäreillekin kissaansa katsottavaksi. Lääkäri arvioi Eilan kuntoa kirjoittaa Eilalle M1-lähetteen Pitkäniemen akuutti psykiatriaan. Eila huomaa harhautuksen ja alkaa heittelemään tavaroita pitkin Acutan käytävää. Lääkäri päättää tehdä virka-apu pyynnön.

Eila saapuu osastohoitoon Pitkäniemen psykiatriseen sairaalaan. Potilaalla epäillään skitsofreniaa ja hän on saanut M1-lähetteen psykoottisen käyttäytymisen takia. Potilas saapuu osastolle poliisin saattelemana ja on harhainen. Eila otetaan tahdonvastaiseen hoitoon kriteereiden täytyttyä. Eila joudutaan laittamaan lepositeisiin, koska hänen käytöksensä on agressivista ja on riski siitä, että hän satuttaisi itseään tai hoitohenkilökuntaa. Hänelle annetaan Diapamia akuuttiin ahdistukseen. Eila saadaan rauhoittumaan ja lepositeet otetaan melko nopasti pois. Lääkäri tulee juttelemaan Eilan kanssa jatkohoidosta ja tekee lääkemuutokset jossa hän määrää Serenasea päivittäiseen käyttöön. Hänelle suositellaan myös säännöllistä käyntiä psykoterapeutin luona, kunhan akuuttivaihe alkaa menemään pikkuhiljaa pois.

Otteita Eilan päiväkirjasta...

Rakas päiväkirja...
Ei toi akka tajuu mitää. Isä haluu, että meen sen mukaan. Mun ihoni rajoittaa mua ja estää lentämästä vapaana. Jos tää ei muka ois tarpeeks nii niiden lääkkeet pistää lyijyy muhun joka painaa mua alas. En ikinä pääse täältä pois näiden hullujen luota jos en tee jotain. "Isi auta mua, kerro mitä mä teen" kysyn häneltä. Hän hymyilee ja just kun hän on avaamassa suutaan se karmee hoitsu Tarja räkäsee: "Sun isäs ei oo täällä, vaan sinä ja minä". Ihan pimee muija. Ei nää mitää vaikka isä on suoraan mun naaman edessä, ihan parin metrin päässä ilmassa leijumassa. "Pää kii, hankkisit lasit nii näkisit jotain" sanon sille, vaikka tiedän ettei siitä oo mitään hyötyä. Joitain ei vaan voi auttaa. Se taas sanoo jotain, mut en ees vaivaudu kuuntelemaan. Se ei ikinä tee mitää hyödyllistä. Varmistaa vaan että pysyn sängyssä, tai sit vaan pistää mut täyteen niitä karmeita lääkkeitä. Ihme tärpättiä neki, ne painaa alas nii pirusti ja tuntuu siltä niinku ois korvatulpat, en kuule ketään kunnolla. Mua ärsyttää kaikki nämä rajoitukset, mitä mulle tehdään!!! Paitsi tietenki just ne joita en haluais kuulla. "Eila, kulta. Mikä on? Tule mukaani niin kaikki on hyvin, niinkuin se oli." Isä ei tajua että en pääse kun kaikki sitoo mua tähän kamalaan maahan. "Isi en pääse, auta mua" Siitä vaan tulee surulliseks, kun tiedän ettei hän voi. Ei hän pysty päästää mua näistä siteistä. Enkä kyllä minäkään, en niin kauan kun kaikki valvoo. Lampaita vaan kaikki. Tekee mitä isoveli käskee, hymyilee kun käsketään, kuolee kun pyydetään...

Hoitajien pohdintaa Eilan itsemääräämisoikeudesta

Tarja kertoo Laurille, että Eila oli tullut psykiatriselle osastolle psykoottisuuden vuoksi. Hänellä on ollut pahoja harhoja sekä väkivaltakohtauksia, joten osastolla on jouduttu rajaaman hänen toimintaansa ja itsemääräämisoikeuttaan hänen oman ja muiden turvallisuuden vuoksi. Lauri muistuttaa taas jälleen kerran Tarjaa, että potilaallahan on myös oikeuksia! Tarja sanoo, että ennen sairauttaan Eila oli laatinut itselleen psykiatrisen hoitotahdon, jossa hän mm. haluaa lepositeisiin vakavien kohtauksien aikana. Eila ei halua että hänelle annetaan rauhoittavaa lääkettä injektiona neulakammon vuoksi. 

Eila on ollut myös melkein koko elämänsä ajan kasvissyöjä. Kerran Tarja toi epähuomiossa ruuan kanssa myös lihaa. Hoitajat olivat ihmetelleet miksi Eila ei syönyt ollenkaan lihaa vaan pelkät kasvikset. Eila oli kertonut syyksi sen, että liha on myrkytetty eikä halua syödä kuin pelkkää kasvisruokaa niinkuin hoitotahdossa sanotaan. Silloin Lauri oli tarkastanut hänen hoitotahdon, jossa luki että Eila on kasvissyöjä. Nykyään Eilalle tuodaan kasvisruokaa. Eilaa on hoidettu ihmisarvoa kunnioittaen, yhteistyössä hänen kanssaan sekä hoitotahdon mukaisesti, Tarja kivahtaa lopuksi Laurille! Puhelin häneltä on nyt otettu pois, koska sen käyttämisessä oli hiukan ongelmia... Alta löytyy Eilan hoitotahto.

Eilan tasaantumisvaihe ja ylläpitovaihe 

Keväisen aamuauringon ensisäteet loistivat taivaalta. Eila seisoi laukku kädessä psykiatrisen osaston ulko-ovella. Pian hän pääsisi kulkemaan ovesta, pääsisi aloittamaan uutta omaa elämää sairautensa kanssa. Skitsofrenia oli suuri muutos elämään, ja osastojaksolta jäi paljon hyvääkin käteen, ainakin jälkikäteen ajateltuna. Vaikka sairaus oli tullut yllätyksenä ja oireillut rajusti, alkoi tilanne olla hallinnassa. Hieman kädet jännityksestä täristen Eila sytytti tupakkansa ja jäi odottamaan taksia, joka veisi hänet vihdoin kotiin. Vaikka itsenäinen elämä tuntui yhä hankalalta, kyllä Eila sitä odotti. Kotilomatkin olivat menneet ihan hyvin. 

”Kiskis”, Eila houkutteli rakasta kissaansa saadakseen vähän lämpöä elämäänsä. Miuku tuli hiukan kiehnäämään, mutta kulki pian ruokakupille naukumaan. Milloinkahan viimeksi Eilan äiti oli sitä käynyt ruokkimassa? Yö meni rauhallisesti, lähes pelottavan rauhallisesti. Eilalla oli hyvä ja toimelias olo. Dosetti odotti pöydällä, aamulääkkeet… olisikohan okei olla ottamatta lääkettä, Seroquelia? Ei olo enää ollut psykoottinen, ja painokin oli kovasti noususuunnassa. Päätös oli yllättävän helppo, ja Eila keitti aamukahvinsa iloisesti hymyillen. Puhelimen pirinä sai Eilan havahtumaan kesken Miukun kynsien leikkuun. Psykiatri. Eila muisteli, että hänellä olisi tapaaminen päiväosasto Parantolan katu 4:ssä. Eilan olo oli kuitenkin terve, hän pärjäisi ilmankin. Silkasta uteliaisuudesta Eila etsi kalenterinsa, ja katsoi tulevia menojaan. Päiväsairaalaa, kognitiivisbehavioraalinen ryhmäpsykoterapia, psykoedukaatiota… Ihan turhaa, kyllä Eila osaisi itseään hoitaa ja sairaudestaan kertoa niille, joille haluaisi. 

Kului päiviä, hyviä ja vähän huonompia. Eila koki silti olevansa kunnossa. Joku olisi ehkä pitänyt häntä hulluna, jos hän olisi kertonut Miukun alkaneen toivottaa huomenet, kyselemään kuulumisia ja näuramaan hänen vitseilleen. Ei se hulluutta ollut. Eila koki olevnsa erityinen. Ja täysin terve. ”Eila… älä mene pois”, Miuku sanoi vaativalla maukaisulla. ”Minä käyn vain kaupassa, sinulle ruokaa!” Miuku näytti vihaiselta. Eilan laittaessa kenkiä jalkaansa, oli miuku kasvanut viisinkertaiseksi normaaliin kokoonsa nähden. Silmät loistivat punaisina. ”Miuku… Mitä sinä teet?” Yhtäkkiä oveen ilmestyi valtava lukko. Miuku sähisi ja huusi valtavalla äänellä ”Tästä ovesta sinä et enää kulje. Et enää ikinä!” Eila puhkesi itkuun, kyyneleet kastelivat hänen poskensa ja hengitys muuttui vaikeaksi. Eilan kurkkua kuristi. Miuku sähisi vihaisena ja vaati silityksiä. Tilanne rauhoittui, ja Eila meni keittämään kahvia. Olo oli toivoton, Eila tiesi olevansa lukittuna kotiinsa. Miukua ei saisi uudestaan suututtaa. 

Kului pari päivää niin, että Eila ei poistunut kotoaan. Miuku kävi yhä vihaisemmaksi, ja Eilan ahdistus ja toivottomuus vain lisääntyi. Tuli hetki, kun kaapissa ei ollut enää ruokaa Eilalle tai Miukullekaan. Puhelin oli ollut sammutettuna jo kauan, siitä asti kun päiväsairaalan lääkäri oli häntä tavoitellut. Eila tiesi tarvitsevansa apua, ja otti puhelimensa. Miuku tuli taas vihaisena sähisemään. ”Eila, sinä et koske siihen. Minä tapan sinut tuolla keittiöveitsellä, jos yritäkään. Eila, kuulitko?” Eila jähmettyi paikalleen ja romahti lattialle itkemään. Miuku kasvoi valtavaksi, ja lähesty Eilaa veitsi tassussaan. Eila sai luvan siirtyä parvekkeelle tupakalle, Miuku tuli viereen tuijottamaan punaisilla silmillään, veitsi mukanaan. Miuku alkoi taas huutaa vihaisena ”Eila, et ole ruokkinut minua pitkään aikaan. Minä olen vihainen, ja nyt myös nälkäinen. Eila, minä paloittelen sinut tällä veitsellä lounaaksi!” Eila katsoi paniikissa ympärilleen. Toivottomuus tiivistyi sydäntä riipivään kiljahdukseen, ja Eila nousi seisomaan. Hetkeäkään miettimättä hän nappasi Miukun ja veitsen syliinsä, ja hyppäsi parvekkeeltaan alas, kuudennesta kerroksesta matka jatkui harmaaseen asfalttiin. Kuului tömähdys, ja sen jälkeen oli ihan hiljaista. Tuuli suhisi puissa, linnut lauloivat ja jossain kaukana kierteli kotka kohti taivaansinerrystä.

TEHTÄVÄ 1: Kun olet lukenut tarinan ja tutustunut linkkeihin niin käy vastaamassa PAKOLLISEEN kyselyyn.

TEHTÄVÄ 2: Kun olet vastannut kyselyyn niin käy tekemässä PAKOLLINEN testi!

Tarinoiden voima auttaa ymmärtämään kriisejä!

Jeren yllättävät huudahdukset, P*****E!!!

Jere Aho on 10-vuotias poika. Hänen perheensä muutti isän töiden perässä uudelle paikkakunnalle Tampereelle, jonka vuoksi Jere ja hänen kaksoisveljensä Kim joutuivat vaihtamaan koulua. Jere on ollut aina lievästi ylipainoinen, jonka vuoksi uudet luokkakaverit alkoivat kiusata häntä jokapäiväisesti. Luokkakaverit huomasivat myös Jerellä olevat lievät pakko-oireet, jotka näkyivät silmän räpsytyksinä. Myös tästä luokkakaverit alkoivat huomautella häntä. Kiusaaminen oli aluksi henkistä väkivaltaa, kuten nimittelyä. Lopulta kiusaaminen kärjistyi koulussa fyysiseen väkivaltatilanteeseen, jossa kaksi muuta poikaa tönivät ja potkivat Jereä koulun välitunnilla, kunnes opettaja tuli keskeyttämään välikohtauksen. Tapahtumasta aiheutui Jerelle valtava stressi ja hän alkoi pelätä kouluun menoa ja sosiaalisia tilanteita. 

Jerestä tuli hiljalleen sulkeutunut ja vanhemmat huomasivat, että heidän poikansa oli poissaoleva ja alakuloisen oloinen. Vanhemmat varasivat Jerelle ensin ajan kouluterveydenhoitajalle, josta hän sai lähetteen koululääkärin vastaanotolle. Koululääkäri antoi lähetteen Jerelle jatkotutkimuksiin Tipotien terveyskeskukseen. Tässä vaiheessa myös äiti kiinnitti huomiota Jeren silmien räpsyttelyyn sekä uusiin oireisiin, kurkun röhähdysääniin. Aikaisemmin äiti ajatteli silmien räpsyttelyn olevan normaalia, sillä hänellä itsellään oli ollut koko elämänsä samankaltaisia oireita. Oireet alkoivat pahentua, sillä yhtäkkiä Jere alkoi kiroilla jatkuvasti. Kiroilu oli arvaamatonta ja jatkuvaa ja Jere ei pystynyt lopettamaan sitä. Tipotien lääkäri arvioi pojalla olevan neuropsykiatrisia ongelmia ja Jere ohjattiin seuraavaksi konsultaatioon Nepsy-terveydenhoitajalle. Lukuisten tutkimuksien ja muutaman kuukauden kuluttua Jerellä diagnosoitiin Touretten oireyhtymä sekä keskivaikea masennus. 

Lääkäri arvioi kiusaamisen ja siitä koituneen trauman ja stressin pahentanen Touretten ilmentymistä. Jere ohjattiin Taysiin lastenpsykiatrian osastolle, sillä Jeren toimintakyky oli niin alhainen, että hän ei selvinnyt päivittäisistä arkeen kuuluvista tilanteista ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. Jerelle määrättiin lääkkeeksi Aripiprazol krka ja Seronil jonka hoitovaste todettiin erittäin hyväksi. Tämän lisäksi hänelle määrättiin kognitiivista psykoterapiaa. Hoidon myötä Jeren oireet vähenivät ja sairaalakoulusta hän sai uutta intoa koulunkäyntiin. 

Kun traumaan reagoidaan kehon kautta.

Alina on 15 vuotias tyttö, hänellä on pikkuveli Artturi, joka on 7 vuotias. Alinalla on isäänsä Juhaniin huonot välit, isän alkoholiongelman vuoksi. Isällä on ollut tapana alistaa tytärtään sekä äitiään. Kerran äiti puuttui isän käytökseen Alinaa kohtaan jonka seurauksena alinan vanhemmat alkoivat riidellä ja isä löi äitiä. Alina meni shokkiin nähtyään tilanteen. Tytär soitti poliisit sekä ambulanssin. Tytär ei kuitenkaan saanut apua traumaattisen kokemuksen käsittelyyn. Tytär traumatisoitui kovasti tästä, jonka johdosta alkoi kontrolloida syömistään ja alkoi liikkua paljon sekä palkitsi aina pitkien lenkkien jälkeen itsensä hedelmällä. Alina kärsi unettomuudesta, vapinasta ja voimakkaasta laihtumisesta. Käytökseen ei puututtu vasta kuin vuosi myöhemmin koulussa, terveydenhoitajien sekä opettajien huomatessa kuinka tyttö ei syö ruokailuissa ja liikunta on normaalista poikkeavaa runsauden vuoksi. Koulu otti yhteyttä alinan äitiin jolloin asiaa vietiin eteenpäin. Alinan isä ei tahdo olla hänen tukenaan. Alinan äiti otti yhteyden terveyskeskukseen jonka jälkeen tyttö kiidätettiin aluksi sisätauti-osastolle hoitoon ja tämän jälkeen psykiatrian osastolle. Tyttö osastolla sai apua traumaattiseen kokemukseen ja alkoi käsitellä asiaa kriisiryhmissä.

Kun asiat alkaa riistäytymään käsistä...

25-vuotias Janne Saarinen, syntyperäinen tamperelainen ja asuu vieläkin Tampereella. Asunut jo omillansa pari vuotta. Murrosiässä todettu lievä masennus jota ei ole kunnolla hoidettu. Jannen masennus on ollut aaltoilevaa murrosiästä lähtien, mutta nyt masennus on mennyt huomattavasti pahemmaksi ja hän otti selvää masennukseen auttavista lääkkeistä ja kiinnostui Bentsoista eli Bentsodiatsepiineistä siitä miten ne auttavat masennusta. Hän on tällä hetkellä työtön ja ei ole paljoa rahaa, joten hankkinut kaveriporukan kautta kyseistä lääkettä. Janne on sitä kautta alkanut "itselääkitsemään" itseään (hankkinut laittomasti) Bentsoilla. Jannella on hyvät välit perheeseensä ja hänellä on ollut hyvä lapsuus, mutta kaveriporukan kautta ajautunut huonoon seuraan. Jannella ei ole aikaisempaa kokemusta päihteiden väärinkäytöstä, mutta nyt hänelle on tullut tutuksi Bentsojen jälkeen myös sekakäyttö. 

Viikoon Janne ei ole saanut bentsoja ja hänelle on tullut vakavat vieroitusoireet. Hänellä on todella huono-olo ja masennus on niin paha, että ajatuksissaan ajattelee kuolemaa. Janne päättää lähteä puhumaan perheelleen tapahtuneista ja hän ja perhe yhdessä tajuaa tilanteen vakavuuden ja päättävät hakea yhdessä apua. Janne on lamaantunut ja apaattinen sokkitilassa tapahtuneesta. Janne hakee perheensä kanssa hoitoon Tampereen A-klinikalle. Hoidon ja terapian alettua Janne alkaa tajuamaan omaa tilannettaan ja huomaa, kuinka kaveriporukan negatiivinen vaikutus vaikutti häneen ja omiin toiminta tapoihin. Jannen hoitojaksojen alettua hänen mielialansa heitellyt paljon. Pitkän hoitoprosessin jälkeen Janne päässyt kuiville aineista ja joutui erkanemaan vanhasta kaveriporukasta. Alkanut nähdä omaan tulevaisuuteen ja hankkinut töitä ja saanut uusia ystäviä lähelleen jotka tuovat hänelle positiivista ilmapiiriä. Janne ei ole täysin vielä päässyt huonoista ajoista yli ja käy vieläkin päänsisällä asioista läpi, mutta osaa hankkia niihin apua ja on kokoajan paranemaan päin. Janne on oppinut elämään kokemuksien kanssa ja tekee oman palkallisen työn vierellä vapaaehtoistyötä ja antaen vertaistukea. 

En myönnä mitään...

Oli sateinen ja synkkä aamu, joka alkoi aivan kuten mikä tahansa syyspäivä. Lapset saapuivat päiväkotiin, kuten aina ennenkin. Kiia, Petteri, Fiia… Ei, jotain olikin vialla! Lilli saapui aina ensimmäisten joukossa, mutta tänään häntä ei näkynyt. Ilmoitustakaan ei ollut tullut, vaikka Lillin vanhemmat olivat äärettömän täsmällisiä ja aamuvirkkuja. Pieni pelko hiipi sanattomasti hoitajien keskuuteen, kunnes ovi avautui ja Lilli saapui. Hän ei hymyillyt, ei edes tervehtinyt. ”Jokin on vialla”, kuiskuttelimme työporukassa, muttei Lilliä saatu puhumaan koko päivänä. Kun Lillin isä tuli häntä hakemaan, ei hänkään osannut kertoa Lillin käytökselle mitään syytä. ”Ehkä se on flunssa tulossa, kun on syksykin”, vastasi isä, Jyrki vältellen. Aivan kuin hän olisi valehdellut. 

Seuraavana aamuna Lilli saapui päiväkotiin ajoissa, isänsä kyydillä. Jyrki ei jäänyt juttelemaan, oli kuulemma kiire. Lilli oli aivan kuten edellisenä päivänä. Edes syksyn päättymisestä kertova ensilumi ei saanut hymyä pienen tytön surullisille kasvoille. Ei riemunkiljahduksia, ei naurua. Ei edes pientä hymynhäivähdystä voinut huomata, Lilli vain tuijotti tyhjyyteen. ”Tänään me leivotaan pipareita!” kerroin lounaan jälkeen. Talvi on tulossa, sen myötä myös joulu. ”Ketkä teistä tykkäävät pipareista?” Näin, kuinka lapset olivat innoissaan. Kenties kyseessä oli koko syyskauden kohokohta! Sitten katseeni kääntyi Lilliin, joka yhä istui hiljaisena ja apaattisena pöytänsä ääressä. Yksin. Kaverit olivat luovuttaneet hänen suhteensa. Eivät kai olleet tottuneet Lillin hiljaisuuteen, eivätkö osanneet reagoida siihen. Olin näkevinäni Lillin silmänurkassa kimaltavan kyyneleen. Keittiöstä tuotiin valmis piparitaikina, ja jaoimme porukalla lapsille alustat, kaulimet ja piparimuotit. Kun ojensin Lillille tarvikkeet, hän purskahti lohduttomaan ja sydäntä särkevään itkuun, joka sai kaikki hiljenemään, ja kääntämään katseensa pientä tyttöä kohti. Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, tarttui Lilli kaulimeen, ja alkoi lyödä ystäviään. 

Lilli juoksi kaulin kädessä ympäri huonetta, hoitajia karkuun. Matkalla hän ehti aiheuttaa vakavaa fyysistä vahinkoa päiväkotikavereilleen: mustelmia, naarmuja ja murtunut käsi. Minä sain Lillin ensimmäisenä kiinni, ja nostin syliin. Hän sai vielä minuakin lyötyä päähän niin, että silmissä sumeni hetkeksi. En kuitenkaan päästänyt häntä irti, ja pian suunnaton vihanpurkaus muuttui taas itkuksi. Menimme Lillin kanssa juttelemaan kahdestaan, sillä aikaa, kun muut jatkoivat leipomista ja haavojen paikkailua. Ambulanssi oli hakenut käden murtaneen ja samaan aikaan soitin päiväkodille sosiaaliviranomaiset sekä vanhemmat. Kun kaikki oli saapunut paikalle, aloimme puimaan asiaa mistä Lillin käytös voisi johtua. Saimme Lillin sekä vanhempien puheista selville, että kotona oli sattunut väkivaltatilanne. Äiti oli lyönyt perheen isiä kaulimella toistuvasti edellisen aamun aikana, jonka Lilli oli nähnyt ja ahdistunut suunnattomasti. Lilli oli luultavammin ahdistunut niin paljon näkemästään ja käytöksellään oli purkanut ahdistuksen samalla tavalla, miten äiti oli lyönyt iskää. 

Sosiaaliviranomaiset hoitavat perheelle perhetyöntekijän, joka käy ainakin 2-3 kertaa viikossa heidän luonaan. Lisäksi on varattu aika perheneuvolaan, myös Lillille on suunniteltu toimintaterapiaa. Vanhemmat alkavat käydä parisuhdeterapiassa. Perheen äiti ohjataan Maria-Akatemialle, joka on naisille jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Koko perheelle myös varataan aika perheterapiaan. Terapiat ovat auttaneet koko perhettä. Lilli on päässyt yli ahdistuksestaan toimintaterapian –ja perhetyöntekijän avulla. Perheen vanhempia parisuhdeterapia on auttanut huimasti ja heillä menee nykyään jo paremmin. Tiina on käynyt Maria-Akatemiassa ja se on auttanut hänen väkivaltaista käytöstä. Koko perhe käy vielä terapiassa ja heillä käy nykyään perhetyöntekijä kerran viikossa auttamassa pienissä arjen askareissa.

TEHTÄVÄ: Kun olet tutustunut tarinoihin ja linkkeihin niin vastaa pakolliseen KYSELYYN!

Tervetuloa

Sivuston tarkoituksena on kerätä Mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalaan liittyvät opettajien ja opiskelijoiden tehtävät/materiaalit/asiat samalle sivustolle. Sivusto on vielä työn alla mutta pikku hiljaa tästä hyvä tulee :)